Tositarina Sammon torpasta ja sen ryöstöstä veritöineen

Sammon ryöstö ei ole pelkästään Suomen kansalliseepos Kalevalan tarina, vaan tositarina Hämeenlinnan länsilaidalta, Hirsimäestä läheltä Alajärveä. Tapahtuma sattui yli 100 vuotta sitten, tammikuussa 1918.

Sammon torpan historiaa ja Ruotsin vallan aikaa

Sammon torppa oli seissyt paikoillaan kantahämäläisessä erämaassa 1780-luvun alkupuoliskolta lähtien. Se sijaitsi kilometrin verran Hämeen Härkätieltä kohti Loimalahtea, nykyisen Hirsimäen asuinalueen korkeimmalla kohdalla. Alueella on edelleen Sammontorpantie. Paikka oli käytännössä keskellä metsää. Härkätien ja Sammon torpan välissä oli kivikkoista mäntyja kuusimetsää. Pellot avautuivat kohti nykyistä Viialantietä ja Kolkanmäkeä. Vuoden 2018 ja 2019 asuinalueista Sampo I ja III olivat siis torpan peltoja. Sampo II oli kosteapohjaista havumetsää. Sammonoja on kaivettu kostean maan kuivattamiseksi ja hallan torjuntaan. Viljelysmaata torpalla kuitenkin piisasi, ainakin omiin tarpeisiin asti. Viljelysmaata oli tarjolla melkeinpä niin paljon kuin torpan maata ja metsää jaksoi pelloksi raivata. Torppa toimi ns. sotilastorppana eli Ruotsin suurvalta-ajan ruotusotilaiden palvelusajan asumuksena. Sotilastorpan tarkoituksena oli ylläpitää sotilas perheineen leivässä ja taistelukunnossa varusteineen. Torppaa asutti 1780-luvulla Fältin ja Mildin perheet. Torppari, entinen ruotusotilas Thomas Fält (s. 1737 Kalvola Kutila) oli torpan isäntä ja hänen tyttärensä Maria (s. 1761) oli naitettu 1788 ruotusotilas Jacob Mild’lle.

Marian mies, ruotusotilas Jacob Mild kaatui vuonna 1789 taistelussa kentällä. Vuosina 1788-1790 taisteltiin Kustaa III:n sota Itä-Suomessa, joka oli Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan (sekä Tanskan) välinen sota. Ruotusotilaille ja heidän perheilleen vuosi 1789 oli rankka. Punatautiin menehtyi yksistään Hämeenlinnan seudulla n. 50 sotilasta. Kun Maria oli parin vuoden karanteenin leskenä viettänyt, vuonna 1791 hänet vihittiin Charpentierin komppaniaan kuuluneen tykkimies Otto Biörckin kanssa. Sammon torppaa hoidettiin Ruotsin vallan aikana sotilastorppana sen vaatimalla tavalla. Suomen sodan seurauksena syyskuussa 1809 kaikki kuitenkin muuttui. Ruodut lakkasivat olemasta ja Ruotsi menetti Suomen ja Venäjän keisarista tuli Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas. Samalla Sammon torppa sai uudet asukkaat.

Suuriruhtinaskunnan hämäläinen torppa

Vuonna 1817 Sammon torppaa isännöi Carl Carlsson (s. 1760) perheineen sekä hänen poikansa Gustaf Carlsson (s. 1791) perheineen. 1830-luvulla leskeksi jäänyt torppari Gustaf Carlsson asui vielä Sammon torpassa, mutta vuonna 1829 viralliseksi Sammon isännäksi oli tullut Ojoisten kylästä Henric Henricsson ja vaimonsa Regina Aleksanterintytär. Henric otti sukunimekseen torpan nimen, Sammo. Vuonna 1842 Henric Sammo perheineen muuttaa Hattulaan ja Sammon torppa jää Henricin vaimon Reginan äpäräpojalle, Gustaf Reginanpojalle. Myös 1830-luvun lopussa torppaan saapui muutaman vuosikymmenen jälkeen myös sotilas, tykistöön kuuluva sotilas Lavett. Torppa ei kuitenkaan ollut sotilastorppa, vaan nyt jo vahvasti Hämeenlinnan kaupungin torppa.

1858 Gustaf Reginanpoika muuttaa vaimonsa kanssa pois Sammon torpasta kaupunkiin. Uudeksi torppariksi Sammoon tulee Janakkalasta Eric Johan Johansson (syntynyt 1823 Vanajassa). Perheellä on seitsemän lasta (joista kolme menehtyy). Torppa elättää perheen, sekä torpan kolme renkiäkin. Vuonna 1867 kaupungin torppa kuitenkin päätetään huutokaupata 15 vuodeksi siitä eniten tarjoavalle.

Hämeenlinnan venäläisen / ortodoksisen seurakunnan pitkäaikaisesta pastori Musoffskista tulee 1860-luvun lopulla Sammon torpan uusi omistaja. Toukokuun 29. päivä 1872 lehdestä saavat kaupunkilaiset lukea, kuinka pastori / torppari Musoffskin ruskea tamma on kadonnut Sammon pellolta. Tuntomerkeiksi hevoselle annetaan ”6:tta rekeä vetävä, molemmille puolille kaartuva harja ja tähti otsassa”. Tarina ei kuitenkaan kerro, löytyikö tamma ja oliko se lähtenyt omille teille vai vieraan taluttajan mukana.

Ikääntyvä mies Musoffski kuitenkin oli kykenemätön torppaa hoitamaan, joko kuntonsa tai muiden kiireidensä takia. Maaliskuussa vuonna 1879 häntä varoitetaan pitämään parempaa huolta kaupungin torpasta. Puolta vuotta myöhemmin Musoffski ilmoittaa itse luopuvansa torpasta ollen kykenemätön sitä ylläpitämään. Syyskuussa 1879 Sammon torppa huutokaupataan jälleen. Nyt kuitenkin seuraavaksi 25 vuodeksi.

Torpasta jätetään kolme tarjousta. Matti Alin tarjoaa 265 markkaa, meijerimies Karl Karlsson 264 markkaa ja entinen talollinen Victor Paavola 263 markkaa. Matti Alin jättäytyy ilmeisesti leikistä kesken kaiken pois, sillä kaupungin virkamiehet tekevät torpan kontrahtia Karl Karlssonin kanssa. Hänen takauspaperit ovat kuitenkin virheelliset ja häntä pyydetään toimittamaan virheettömät pikimmiten mikäli haluaa tarjouksensa tulevan huomioiduksi. Hieman reilua viikkoa myöhemmin Sammon torppa päätetään antaa meijerin rengille Karl Karlssonille. Torpan kontrahti astuu voimaan Maarianpäivänä 1880 ja kestää Maarianpäivään 1905.

Torppa kunnostetaan kukoistukseensa

Uusi torppari laittaa heti palstallaan hihat heilumaan. Rakennuksia kunnostetaan, peltoja viljellään ahkerasti ja metsiä hoidetaan kaupungin edellyttämällä tavalla. Vuonna 1881 torppari pyytää kaupungilta luvan saada kaataa kaupungin metsästä hirsiä torpan riihen kunnostamiseen ja laajentamiseen. Lupa myönnetään, sillä torpan kasvu ja kukoistus on kaupungin etu.

1896 Sammon torpan vanha omistaja, pastori Musoffski kuolee yli 80 vuotiaana. Hän toimi yli 50 vuotta kaupungin venäläisen seurakunnan sielunhoitajana. Keväällä 1900 Sammon torpasta kaupataan 7-vuotiasta walakkaa eli ruunaa. Ja vuonna 1904 kaupunki tekee päätöksen vuokrata Sammon torppa uudelleen vuodesta 1905 eteenpäin 25 vuodeksi. Samalla käy myös ilmi, että torppa on kasvanut. Torpalla on kolme hevosta, kuusi lehmää, kaksi hiehoa, 10 lammasta ja kaksi sikaa. Pelloilla viljellään ruista, ohraa, kauraa ja perunaa. Lokakuussa 1907 Hämetär-lehden toimitus saa Sammon torpan mailta poimitun kukkivan metsämansikan kukan, jota lehden toimituksessa innostutaan hämmästelemään myöhäisen kukkimisajankohdan takia. Torpan kukoistus selkeästi huomioidaan kaupungissa. 1908 torppien tarkastuksessa todetaan seuraavasti: ”Neljästä torpasta (Haapalan, Mäkelän, Santalan ja Sammon) maksetaan vuodessa yhteensä 1180 markkaa. Torpissa yhteensä 8 rakennusta (pl. Riihet, navetat yms.). Torpat kuluttavat metsää enemmän kuin heiltä tuleva veromäärä vastaa. Torpissa yhteensä 17 hevosta, pari varsaa, 37 lypsylehmää, 19 hiehoa, 12 vasikkaa, 58 lammasta, 7 sikaa, 22 porsasta ja 23 kanaa.”

Samoin syksyllä 1908 Hämeenlinnan kaupungin rahatoimikamari anoo kuvernööriltä Sammon torpalle vievän tien julistamista kylätieksi. Tienpitovelvollisia olisivat jatkossa torpan vuokraaja sekä kaikki Luolajan kyläläiset jotka tietä käyttävät. Torpan maiden halki kulkeva tie kun oikaisi sopivasti Härkätielle, eikä tällöin tarvinnut kiertää Rääpiälän eli Vuorentaan kautta.

Lokakuussa 1909 Sammon torpasta toimitetaan Hämeen Sanomien toimitukseen kukkia. Tällä kertaa nupussa olevia ruusuja sekä puolukanvarsia joissa on kypsiä marjoja ja kukkia. Jälleen kerran Sammon torpan monimuotoisuutta ihmetellään lehden toimituksessa. Sammon torpalle vievää tietä ja sen kunnossapitoa anotaan uudelleen 1910 ja lopulta vuonna 1913 kuvernööri hylkää anomuksen.

Marraskuussa 1917 Hämeenlinnan partiopojat järjestävät jäkälänkeräys-retken Sammon torpan maille ja niiden lähistölle. Retki oli suuri menestys, sillä siihen osallistui n. 70 partiolaista ja uusia retkiä oli välittömästi suunnitteilla lisää.

Sammon torpan arkea

Suomi oli julistautunut itsenäiseksi Venäjän keisarin vallan alta joulukuussa 1917. Torppaa ei juuri marraskuun 1917 lakko ollut hetkauttanut, ei myöskään kansakunnan poliittinen liikehdintä. Torppa oli syrjässä, metsän keskellä hämäläisessä erämaassa. Torppa oli myös vuosien saatossa vaurastunut ja hyvin omavarainen. Rahasta tai sapuskasta ei ollut välitöntä pulaa, kuten kaupungeissa. Tarinat Mommilasta ja Alfred Kordelinin kohtalosta olivat kuitenkin saavuttaneet torpan. Tiedettiin, että maassa oli tehty murhia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä, mutta sisällis- tai kansalaissodaksi se ei vielä tässä vaiheessa ollut edennyt.

Tuli tammikuu 1918. Torppa ja sen maat olivat paksun lumipeitteen alla syrjäkulman rauhassa. Perjantai 18.1.1918 valkeni tasaisen harmaana, kuten niin monet maamme talviaamuista. Pakkasta oli noin 10 astetta (Helsingissä mitattu -8C) ja torpan arki sujui tavanomaiseen tapaan sen aikaa kun valoa ulkona oli tarjolla. Pimeyden tullen torpan askareet siirtyivät sisätiloihin. Vanha isäntä Karl Karlsson Niemi (s. 1844) toimitti omia askareitaan tuvassa samalla kuin vaimonsa, muori Mathilda sekä miniä Hilda laittoivat pesään valkean ja valmistivat ruokaa. Karlin pojat torppari Juho Vihtori Niemi (Hildan puoliso) ja veljensä August Werneri Niemi hoitivat eläimet, pilkkoivat halkoja ja tyhjensivät käymälän sontaluukun. Ilta saapui Sammoon kuten tuhansia kertoja aikaisemminkin.

Sammon tragedia

Kello lähestyi perjantain ja lauantain välistä keskiyötä. Saattoi olla jo lauantain puolta, 19. tammikuuta 1918, kun Sammon torpan pihaan saapuu ratsuineen kolme vierasta miestä. Miehet olivat pukeutuneet venäläisten sotilaiden asuihin ja varustautuneet asein. Tuntemattomat miehet kolkuttivat torpan oveen ja pyysivät päästä sisään sekä ostaa maitoa juodakseen. Ovea oli noussut avaamaan torpparin veli August Niemi, joka ensin kieltäytyi ovea avaamasta. Heltyi kuitenkin kun vieraat miehet hänelle vannottivat olevansa kuuliaisella asialla liikenteessä. Sanoivat olevan eksyneitä ja tarvitsevansa juomaa janoonsa, jota torpan emäntäväeltä aluksi pyydettiinkin.

Oven avauduttua kaksi miehistä astui torpan huoneeseen, yksi jäi ulko-ovelle odottelemaan todeten, että ulkona on vielä 6 miestä lisää. Tämä oli kuitenkin valetta ja pelottelua. Välittömästi sisälle päästyään toinen miehistä komensi tuvassa olleen väen hereille ja nostamaan kädet ylös, samalla vaatien kaikki torpan varat itselleen. Viereisessä huoneessa ollut isäntä Juho Vihtori makasi vielä sängyllään, vaimo ja kaksi lastaan vieressään. Kuullessaan varkaiden vaatimuksen hän kohottautui ylös ja koetti puhumalla saada ryöstäjät luopumaan aikeistaan todeten, ettei torpalla ollut rahoja eikä muutakaan arvokasta. Tällöin rosvosakin jonkinlaisena johtajana toiminut mies komensi toista sisään tullutta miestä ampumaan isännän.

Ensimmäinen laukaus kajahti torpassa. Se ei kuitenkaan osunut Juho Vihtoriin, vaan kulki hänen ja toisen lapsen välistä torpan takaseinään. Aika tuntui pysähtyneen torpassa ja sen asukkaat olivat kauhusta kangistuneita. Samassa korvia vihloi toisen laukauksen ääni. Kuula lensi huoneen halki ja osui suoraan Juho Vihtoria rintaan, oikealle puolelle. Hän vaipui verisenä takaisin vuoteeseen lapsiensa ja vaimonsa viereen. Hetkeä myöhemmin elämä hänen silmissään sammui.

Murhasta tyrmistyneenä torpan väki totesi vastarinnan olevan turhaa. Revolvereilla aseistetut miehet olivat ylivoimaisia aseettomaan torpan väkeen verrattuna. Peloissaan sänkyyn kyyristynyt Juho Vihtorin vaimo Hilda viittoi ryöstäjille seinäkaapin olevan rahojen säilytyspaikka. Tuossa tuokiossa toinen ryöstäjistä mursi kaapin oven auki ja varasti sieltä torpan rahat 6000 markkaa. Torpan vanha isäntä oli koko tämän ajan käyttäytynyt pelottomasti ja varkaita ärsyttävällä tavalla, yrittäen yllyttää toista poikaansa Augustia tarttumaan halkoon tai kirvesvarteen haastaen rosvokaksikon. Ryöstäjien saatua torpan rahat, ja ärsyyntyneinä torpan vanhuksen ”vastarinnasta”, äityivät ryöstäjät vielä pahoinpitelemään vanhan isännän Karl’in haukkumasanojen ryydittämänä. Toinen varkaista löi häntä revolverilla ja toinen halolla niin, että vanhuksen kasvot ja ylävartalo olivat rajuilla mustelmilla ja ruhjeilla, sekä kasvojen suojaksi nostetut kädet täysin tunnottomat. Jotain lyöntien voimasta kertoi se, että halko halkesi lyöntien voimasta. Tämä ei kuitenkaan ryöstäjien kiukkua taltuttanut, vaan iskettiinpä torpan neljä vuotiasta poikaakin vielä halolla päähän. Vanha isäntä ja pikkupoika säilyivät kuitenkin hengissä.

Seuraavaksi pengottiin vanhan emännän piironki, josta varkaat löysivät vielä 500 markkaa lisää. Myös torpan muutamat kirjat pengottiin läpi seteleiden toivossa. Seinäkello ei varkaille kelvannut, se heitettiin vainajan kasvoille mellastuksen tiimellyksessä. Ryöstäjät uhkasivat tappaa kaikki torpan asukit, mikäli he tulevat ulos ennenkö puoli tuntia oli heidän poistumisestaan paikalta kulunut. Varkaat sanoivat tarkkailevansa torppaa ja sen ympäristöä sekä palaavansa paikalle tappamaan koko sakin, jos he torpasta ja huoneistaan tulevat ulos. Roistot katoavat kylmään, lumisateiseen tammikuun yöhön.

Sitkeä torpan vanha isäntä kuitenkin rohkaistui ja lähti hetkeä roistojen jälkeen metsäpolkua pitkin kohti Vuorentaan Nukarin taloa. Ruhjeista huolimatta hän taivalsi pimeässä metsässä Härkätielle ja siitä tien vierustaa pitkin Nukariin. Siellä hän ilmoitti torppaa kohdanneesta surusta ja onnettomuudesta. Nukarista vanha isäntä sai saattajan Hämeenlinnaan ilmoittamaan tapahtumasta etsivään osastoon. Vielä saman aamuyön aikana kello 4 etsivän osaston miehet saapuivat koirien kanssa Sammon torpalle.

Ryöstömurhaajien jäljillä

Osa etsivän osaston miehistä jäi torpalle tutkimaan tapausta, osa lähti koirien kanssa jäljittämään varkaita. Jälkiä pystyttiinkin hyvin vakuuttavasti seuraamaan Luolajan kylään asti, mutta siellä lumisade oli peittänyt jäljet eikä koiratkaan enää saaneet vainua tekijöistä. Samaan aikaan torpan väki kertoi havaintonsa ja tietonsa etsiville. Vaikka ryöstömurhaajat olivatkin pukeutuneet venäläisten maasotilaiden asuihin, epäili torpan väki heitä suomalaisiksi. Niin sujuvasti he olivat suomea puhuneet, vaikka alkuun keskenään olivat myös venäjää käyttäneet, ehkäpä hämäykseksi.

Joukon johtajana esiintynyt ja äänessä ollut mies oli lyhyt ja hintelä, kovaääninen ja punertavakasvoinen. Venäläisen sotilaspuvun alta oli näkynyt tumman sininen tai musta arkipuku. Murhaaja oli myös lyhyt, sekä sinisilmäinen. Kolmas, ovelle jäänyt mies oli pitkähkö ja vaaleaverinen. Ryöstäjät olivat olleet hyvin raakalaismaisia. Ryöstäjien kasvoja ei näkynyt kokonaan, koska heillä oli sisälle tullessaan huivit, basilikat, naaman edessä. Nauraen ja ilkkuen olivat ryöstäjät lähteneet tekopaikalta, keskenään suomea puhuen.

Poliisikulustelussa oli myöhemmin läsnä myös venäläinen edustaja, joka näytti torpan väelle venäläisten aseistusta (esim. revolverit). Aseet tunnistettiin torpan väen toimesta samanlaisiksi kuin ryöstömurhaajilla. Samoin torpan takaseinästä otettu kuula sopi myös täydellisesti venäläiseen sotilasrevolveriin.

24.1.1918 Hämeen Sanomat kirjoittaa lyhyesti, ettei Sammon torpassa tapahtuneeseen ryöstömurhaan osallisia ole saatu pidätetyksi, ja että tutkimuksia jatketaan.

23.2.1918 Juho Vihtori Niemen perunkirjoitusta koskeva ilmoitus julkaistaan Hämeen Voima -lehdessä. Perunkirjoitus pidetään Sammon torpalla 14.3.1918 kello 4 iltapäivällä.

Vuorentaan Nikkilän kolme ryöstäjää

Huhtikuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä 1918 oli kolme miestä saapunut hevosilla Vuorentaan Nikkilän taloon. Anshelm Tuokkola oli herännyt aseiden laukauksiin ulkona. Peloissaan ovi oli avattu kolmikolle, joka käänsi paikat ylösalaisin ja ilmoittivat etsivänsä ”valkoisia”. Kolmikko käytti revolvereja myös talossa sisällä, ampuen niillä uhkaukseksi talon seinään ja kattoon. Isäntä Tuokkola vietiin aseella uhaten lastenkamariin jossa häneltä vaadittiin talon kaikki rahat ja arvoomaisuus. Kun isäntä tästä kieltäytyi, ampui ryöstäjä häntä kohti kuitenkaan osumatta. Tällöin isäntä antoi taskustaan 450 markkaa ryöstäjälle.

Rahojen jälkeen vaati rosvosakki elintarvikkeita mukaansa. Talon tytär Aino Tuokkola lähti yhdessä palvelijatar Hulda Grönin kanssa ruoka-aittaan niitä antamaan. Rosvot ottivat 1 hehtaarin kauroja, 1 hehtaarin ohrajauhoja sekä kasan heiniä (Kirjoittajan huomautus! Lehtiartikkeleissa on käytetty vuonna 1918 termiä ”hehtaari” kaurojen kohdalla ja lyhennettä ”ht.” ohrajauhojen kohdalla. Tällä on kaiketi tarkoitettu hehtolitraa). Tämän jälkeen rosvot palasivat taloon sisälle ja vaati loput rahat ja arvoesineet. Varkaat uhkasivat viedä Ainon punaisten esikuntaan kaupunkiin, jolloin Aino itse antoi rahansa 500 markkaa ja isäntä vielä 550 markkaa tyttärensä pelastamiseksi. Varkaat ottivat isännän lompakon rahoineen.

Varkaiden poistuttua Nikkilästä lähti isäntä miliisilaitokselle ilmoittamaan asiasta. Kuulustelua johti punakaartin pahamaineinen Oiva Virtanen. Anshelm Tuokkola sai kuulusteluissa takaisin häneltä varastettua rahaa 477,50 markkaa. Ketään ei kuitenkaan syytetty tai tuomittu ryöstöstä. Varkaat jäivät tuolloin huhtikuussa 1918 vielä tuntemattomiksi.

Sammon ryöstömurha selviää

Läpimurtoa Sammon torpalla tapahtuneeseen rikoksen ratkeamiseen saatiin odottaa yli vuosi. Sinä aikana torpan väki oli jo osittain menettänyt toivonsa tapauksen ratkeamisesta sekä haudannut poikansa, veljensä, aviomiehensä ja isänsä. Siitä huolimatta etsiviä lykästi sisällissodan jälkiselvittelyssä ja eräs laajempi rikosvyyhti alkoi purkautumaan 13. ja 14.2.1919.

Tuolloin poliisiviranomaiset pääsivät Nikkilän ryöstäjien jäljille. Peltiseppä Erik Konstantin Rosenström oli palannut Viipurin seudulta takaisin Vanajan kuntaan silloin kuuluvalle Punaportille, ollen sitä ennen kotiseudullaan Viipurin lähistöllä. Tarina ei kerro, oliko hän palannut sinne itse, pyrkinyt pakoon itään vai siirretty vankina kotiseudulleen sisällissodan jälkeen. Eräs suojeluskuntalainen oli kuitenkin kuullut, että Rosenström olisi palannut Hämeenlinnaan / Vanajaan joulukuussa 1918 ja piileskellyt Punaportin alueella. 13.2.1919 Erik Rosenström pidätettiin ”etsiväin” toimesta ja kuulusteluissa selvisi, että kolmikko joka ryöstöjä Hämeenlinnan länsipuolella tehtaili, olivat Punaportilta kotoisin olleet maalariveljekset Johan ”Jussi” Rikhard Julin, Eemil Julin sekä edellä mainittu Rosenström itse. Vanajassa syntyneet Julinin veljekset olivat jo aikaisemmin olleet ”todistamassa” Myllymäessä tapahtunutta puukotusta, sekä olleet muutenkin tunnettuja äkkipikaisuudestaan ja viinahimoistaan.

Viipurista kotoisin ollut Erik Rosenström osasi venäjää. Samoin ilmeisesti punakaartin toiminnasta kiinnostuneet Julinin veljekset osasivat sitä, ainakin vähän. Kolmikko oli yhdessä tuumin toteuttanut Nikkilän ryöstön ja homma oli käynyt sen verran sukkelaan, että he eivät olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Mielenkiintoista onkin, että onko kolmikko toteuttanut muitakin rötöksiä sisällissodan ajan Hämeenlinnassa.

Julinin veljekset kohtasivat matkansa pään 13.5.1918 kun heidät ammuttiin Hämeenlinnassa. Rosenström oli kuitenkin avain ryöstöjen ja murhan osalta. Ilman hänen kiinniottoaan rikokset eivät olisi ehkä koskaan selvinneet. Sekä Nikkilän ryöstö, että Sammon torpan ryöstömurha saivat näin ratkaisunsa. Rosenströmin kohtalosta kevään 1919 jälkeen ei ole kirjoitushetkellä tietoa.

Sammon torpan väki 1918 ryöstömurhan aikana

vanha isäntä Karl Karlsson Niemi (s. 2.12.1844 Hattula Mervi Seppälä)
vanha emäntä Mathilda Kustaantytär (s. 2.4.1857 Tyrväntö)

torpan isäntä Juho Vihtori Niemi (s. 27.5.1884, k. 18.1.1918)
torpan emäntä Hilda Maria (s. 1893)
+ heidän 5 alaikäistä lasta

torpan isännän veli August Werneri Niemi (s. 18.4.1882)
ja tämän vaimo Wilhelmiina Juhontytär Jokinen

Sammon torpan vaiheita tammikuun 1918 tragedian jälkeen

27.3.1921 – Leskimies Herman Keskinen ja torpparin leski Hilda Maria Niemi (Sammon torpan murhatun torppari Juho Vihtori Niemen leski) kuulutettu avioliittoon.

4.7.1921 – Vuokrasitoumus Herman Keskisen ja Hildan, sekä Kalle Niemen ja vaimonsa välillä Sammon torpasta.

18.10.1923 – Sammon torpan myynti: Sammon torpan vuokraaja H. Keskinen oli anonut lupaa valtuustolta lunastaa torppa itsenäiseksi. Rahatoimikamari ehdotti ettei vuokraanomukseen suostuta. Valtuusto oli lähettänyt asian valmistusvalkiokuntaan lausuntokierrokselle. Valmistusvaliokunta oli myös hylännyt anomuksen, joten valtuusto ei suostunut vuokraajan anomukseen.

29.12.1923 – Hattulan välikäräjillä A.Y. Broström Helsingin pitäjän Boxbackan kylästä tuomittu kuritushuoneeseen neljäksi vuodeksi kun ampunut

10.10.1923 – Merven kylässä Hattulassa lähellä iltamapaikkaa työmies V. Eninin. Myös Broströmin kaverina tappelutilanteessa ollut ja muistakin rötöksistä tuomittu maanviljelysharjoittelija V. Niemi Hämeenlinnan kaupungin Sammon torpasta. V. Niemi sai 200mk sakkoja juopumuksesta ja 200mk luvattoman aseen hallussapidosta sekä törkeästä rauhanhäirinnästä iltamissa 3kk vankeuteen. Rangaistukset yhdistettynä V. Niemi sai 3kk ja 12pv vankeutta. Myös todistajapalkkiot 1148 markkaa lankesi syytettyjen maksettavaksi. Ajoiko Juho Vihtori Niemen kuolema Sammon torpassa 5 vuotta aikaisemmin pojan väärille poluille?

2.7.1926 – Rahatoimikamari ryhtynyt vaadittuihin toimenpiteisiin, koska Sammon torppaa on hoidettu niin huonosti.

23.11.1926 – Juho Vihtori Niemen perilliset aikovat lunastaa Sammon torpan omakseen.

2.4.1927 – Sammon torpan vanha emäntä Matilda Niemi täyttää 70v.

4.7.1927 – HML:n raastuvanoikeudessa käsitelty kantajien Kalle Niemen ja vaimonsa torpan haltijuutta koskevaa kiistaa Herman Keskistä ja tämän Hilda-vaimoa vastaan.

22.10.1927 – Kaarle Kustaa Niemen ja Mathilda Maria Niemen kultahäät Sammon torpassa

8.2.1928 – Yllä mainittu kiista torpan alueesta mainitaan Hämeen Sanomissa.

13.3.1928 – August Werneri Niemi syyttää torppari Herman Keskistä pahoinpitelystä tappelussa Sammon torpassa. Torpan asiat alkavat lipsua entistä huonommaksi.

Kartta

Lähteet ja henkilökuva

Hämeen Sanomat -lehdet 1918-1929
Hämetär -lehdet 1918-1919
Hämeen Voima -lehdet 1918
Työväenarkiston terroritilasto (Vanajan kunta)
Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan rippikirjat vuosilta 1784-1891
Hämeen läänin henkikirjat 1835-1915